keskiviikko 3.6.2020 | 22:50
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Urheilu

Alakoululainen Nivalan Haikarasta kaasutteli itsensä moottorikelkalla suomenmestariksi – Niilo Kujala ei halua unohtaa muitakaan harrastusmuotoja ja lähettää kaupungille terveisiä

Risto Puolimatka
Ke 15.5.2019 klo 18:30

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Haikarassa asuvat veljekset Niilo ja Jaakko Kujala ovat nuoria moottorikelkkailun taitajia. Isoveli Niilo Kujala ajoi päättyneellä kaudella moottorikelkkailun snowcrossin ikäistensä suomenmestariksi. Pari vuotta nuorempi mutta samassa sarjassa ajanut Jaakko Kujala tuli viidenneksi.

– Iskä ehdotti, niin halusin kokeilla, ja se oli mukava harrastus, perustelee tuore suomenmestari.

Niilo Kujala on kohta yhdeksänvuotias, Haikaran alakoulun toista luokkaa lopetteleva vilkas nuorimies. Pikkuveli Jaakko Kujala on juuri seitsemän täyttänyt eskarilainen.

Perheessä on moottorikelkkailun taustaa sen verran, että isä Heikki Kujala on itse aikanaan ajanut kelkalla kilpaa. Oli kokeillut uudelleen toissa talvena jo huhhuttelevien vanhojen kelkkailijoiden sarjassa, vintage-luokassa, mutta totesi puuhan sen verran kovaa kuntoa vaativaksi, että arveli antaa kilpailemisen jo olla.

– Minä oon ajanut sillä satasta, pamauttaa Jaakko Kujala isän kelkasta.

– Minä en ole ollut tästä tietoinen, sanoo äiti Marjo Kujala, ja isä epäilee tarinan paikkansapitävyyttä.

Takan päällä on läjäpäin poikien osakilpailupalkintoja tältä vuodelta. Kisoja oli kaikkiaan neljä, ja veljekset olivat mukana kaikissa. Kuten koko perhe muutenkin, myös äiti. Kolmas veljeksistä, kolme ja puoli vuotta, oli kilpailumatkojen ajan mummon ja papan hoivissa, vielä.

– Jos merkit pitävät vähänkään paikkansa, kyllä käy ensi talvena jo vetämässä kelkan käyntiin, isä arvelee.

Mestaruus ei ollut mikään läpihuutojuttu. Kelkkailun mini- ja mikrosarjoissa on vajaat 40 kilpailijaa, kolme tyttöäkin, ja mestaruus selvisi vasta viimeisessä osakilpailussa – ja millä dramatiikalla!

– Luulin kyllä viimeisen erän alussa, että se oli siinä, muistelee isä Heikki Kujala sen hetken pettymystä.

Niilo Kujala sai aika-ajojen perusteella hyvän lähtöpaikan ja kaasutteli etujoukoissa, kunnes takaa tulevan kisailijan suksi otti hänen kelkkansa telaan ja juuttui sinne. Mitä liikkuu mestaruuden tavoittelijan mielessä juuri sillä hetkellä?

– En olisi kisaa siihen jättänyt. Eikä olisi kannattanutkaan, vastaa Niilo Kujala.

Kuin ihmeen kaupalla jumi laukesi ja Niilo Kujala pääsi suorastaan irti, monessakin merkityksessä. Hän onnistui ohittamaan loppukilpailussa 16 muuta ja päätyi osakilpailun neljänneksi. Se riitti mestaruuteen semminkin, kun mestaruuden tavoittelussa pahin kilpailija ei onnistunut osakilpailussa aivan täydellisesti.

Vaikka mestaruus tuli, pieni särö siinä oli viimeisessä kisassa: pikkuveli Jaakko Kujala ajoi tasaisen kilpailun vailla dramatiikkaa ja tuli yhtä sijaa ennen maaliin, kolmantena. Sillä heltisi koko talven mestaruusmittelössä viides tila. Mikä kelkkailussa sitten viehättää?

– Se kun saa kelkkailla, vastaa Jaakko Kujala toimittajan tyhmään kysymykseen.

Jaakko Kujalalla oli nyt ensimmäinen kilpailukausi omalla kelkalla, isoveljellä jo toinen. Tämänikäisten kilpakelkat ovat kuin pienoismalleja täysikokoisista, ja niiden moottoriteho jää alle kymmenen hevosvoiman. Huippunopeutta on neljänkympin tienoolla.

– Alamäessä, nauraa isä.

Paitsi kotoa saatu innostus, yhtenä syynä hyvään menestykseen saattavat olla hyvät harjoitusolot. Harjoitusrata löytyy omilta mailta, ja veljekset pääsevät kilpailemaan keskenään jo kotioloissa. Kikkailu ja puunkierto metsiköissä tuo tasapainoa.

Sen verran kotona on sovittu, että kukkapenkkien päällä ei ajeta. Siitä pitää huolen viimeistään äiti, joka on koulutukseltaan puutarhasuunnittelija.

– Tosi vähän on pihalla kohtia, joissa ei ole kelkanjälkiä, isä summaa.

Isä korostaa sitä, että varusteiden on oltava kunnossa. Kypärän lisäksi pitää olla panssarit ja tuet, jotta meno olisi turvallista. Mitään vakavampaa ei ole sattunut, ja veljekset ovat selvinneet kaatumisistakin säikähdyksellä tai pienillä mustelmilla.

Isällä on jäänyt vanha oma ja poikien nykyinen harrastus päälle, että hän on lähtenyt mukaan työryhmään, jossa kehitetään lajia. Kartoitetaan yhdessä hyviä asioita, epäkohtia ja kehityskohteita ja pohditaan lajin turvallisuutta ja sääntömuutoksia.

Sen verran Heikki Kujalan mielessä liikkuu jo kotikulmienkin epäkohtia, että Pyssymäen toivottaisiin ottavan moottorikelkkailijat huomioon nykyistä paremmin. Nuori mestari Niilo Kujala taas linjaa asiat laajemmin:

– Muissakin lajeissa voisi parantaa harrastusmahdollisuuksia Nivalassa.

Tosi vähän on pihalla kohtia, joissa ei ole kelkanjälkiä.

#