perjantai 29.5.2020 | 00:14
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Ratkaiseeko oikea tekniikka pienyritysten tulevaisuuden? Yritysten ja tuotannon haasteita pohdittiin Kerttu Saalasti Instituutin seminaarissa Nivalan Teollisuuskylässä laajalla haitarilla: minkälaista terästä yrityksen tuotantoon ja pelastuuko maailma oikealla materiaalilla

Risto Puolimatka
Ma 16.9.2019 klo 16:50 | päivitetty ti 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Nivala

– Jos muutoksessa ei onnistuta ja juututaan paikalleen, on piru irti, summasi tulevaisuudentutkija, yrittäjä ja kouluttaja Risto Linturi.

Linturi oli yksi puhujista 19. Kerttu Saalasti -seminaarissa Nivalan Teknologiakeskus Nitekissä. Seminaarin otsikko oli Tulevaisuuden tuotantoteknologiat ja osaaminen.

Seminaarissa korostuivat teräksen tuottaminen ja pienyrittäjien haasteet ja toiveet. Minkälaista terästä tulee tuottaa, että se kelpaa tuotantoon? Yhdeksi terästeollisuuden haasteeksi mainittiin myös hiilidioksidipäästöt.

– Kaikki meistä tietää sen, että teräksen tuottaminen tuottaa paljon hiilidioksidia, sanoi professori Jukka Kömi.

Kömi on tätä nykyä materiaalitekniikan professorina Oulun yliopistossa. Tätä ennen hän on tehnyt töitä Outokummulle, Rautaruukille ja SSAB:lle.

Kömi sai vastata muun muassa yleisökysymyksessä siihen, lisäävätkö vai vähentävätkö nykyiset suurlujuusteräkset kasvihuonekaasupäästöjä. Vastaus oli, että tuotannossa ollaan tasoissa, mutta kun mukaan otetaan lopputuotteiden keveneminen esimerkiksi kuljetusalalla, lujat teräkset vähentävät päästöjä.

Kömi kertoi, että Ruotsissa ja Suomessa on aloitettu yhteishanke, jolla tutkitaan teräksen valmistamista vedyn avulla. Kömin mukaan se poistaisi hiilidioksidipäästöt, mutta ratkaisematta on vielä, millä vety valmistettaisiin.

Juuri teräkseen liittyvät monet pienten teollisuusyritysten haasteet. Seminaarin paneelissa mukana ollut yrittäjä Sisko Kvist Konestar Oy:stä kertoi, että teräs ei saa olla liian lujaa. Hänen yhtiönsä valmistaa muun muassa kaivinkoneen puomiin tai metsäkoneeseen asennettavia linjaraivaussahoja. Tuotannossa oli havaittu, että kolmikerroksisen laipan keskimmäinen teräslaatu ei saa olla liian kovaa tai se ei kestä.

– Pienessä yrityksessä resurssit ovat pienet. On pakko olla moniosaaja. Te ette usko, mitä kaikkea pitää tietää, Kvist sanoi ja luetteli taloutta, teknistä osaamista, automaatiota, markkinointia, viranomaismääräyksiä ja asiakkaiden vaatimuksia.

– Järjestelmätoimittajat ovat isossa roolissa, kun tuotantoa optimoidaan, sanoi Sanna Teiskonen HT Laser Oy:stä.

Teiskonen kuitenkin painotti sitä, että toiveissa olisi hyödyntää nykyisiä menetelmiä eikä odottaa.

AM-Bonus tekee kartioniveltappeja koneteollisuudelle. Toinen sen omistajista Anne Mattila kertoi seminaariyleisölle, että tapeissa tarvitaan sitkeää, ei niinkään kovaa terästä. Yhtiöllä on tuotannossa yli tuhat erilaista kartioniveltappia aina peukalon kokoisista liki metrisiin.

Mattila kertoi pienen, kaksi kolme henkeä työllistävän yrityksen haasteista, joita ovat muun muassa osaavan työvoiman tarve ja pula, henkilöstön kehittäminen yrityksessä tuotannon ohessa, alati vaihtuvat ja hinnakkaat tietokoneohjelmistot, monikulttuurisuus ja kielitaito, kun asiakkaita on ulkomailla.

– Muistuta kuitenkin, että tämä on mahdottoman mielenkiintoinen ala, Mattila kertoi toisen omistajan eli puolisonsa terveiset yleisölle.

Paneelin osanottajat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että 3D-tulostus ei ole isossa roolissa tulevaisuudessa. Sillä voidaan tuottaa pieniä ja merkittäviäkin osia mutta ei suuria massoja.

Tulevaisuustutkija Risto Linturi muistutti, että teräksen voi korvata esimerkiksi puusta saatavalla ligniinillä, alumiinivaahdolla tai erilaisilla metallin ja muiden aineiden laminaateilla.

#