perjantai 29.5.2020 | 00:45
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Ilkka Ruostetsaari pohtii Nivala-lehden kolumnissaan eliittiä ja kansaa – kaksi eri maailmaa?

Ti 17.9.2019 klo 12:45 | päivitetty ti 12:48

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Suomi on tulonjaoltaan maailman tasa-arvoisimpia maita. Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan hiljattain ilmestyneen tutkimuksen Suurituloiset mukaan eniten ansaitsevan prosentin tulot kuitenkin lähes kolminkertaistuivat vuosina 1990-2007, kun samaan aikaan suomalaisten keskitulot kasvoivat vain 30-40 prosenttia. Suurituloisimpaan promilleen kuuluvan 4745 henkilön keskimääräiset tulot vuonna 2016 olivat 684 000 euroa eli 22 kertaa enemmän kuin keskivertotulonsaajan, jonka vuositulot olivat 31 000 euroa.

Työmarkkinoiden polarisaatiosta kertoo myös Tilastokeskuksen vuosia 2011 ja 2018 koskeva selvitys. Kun palkat nousivat keskimäärin 13 prosenttia, eniten nousivat pääjohtajien ja toimitusjohtajien tulot (25 prosenttia). Samanaikaisesti useiden ammattiryhmien reaaliansiot supistuivat, kun niiden tulojen kasvu jäi alle 7,5 prosentin inflaation (HS 15.9.2019).

Vuosina 2016-2017 haastatellut suurituloisimpaan promilleen kuuluvat 90 palkkajohtajaa, perijää ja yrittäjää tekevät parhaansa, ettei heidän varallisuutensa näkyisi. Vaikka monella heistä on yhteiskunnallista valtaa, he kertovat elävänsä tavallista elämää. Myös omien tutkimusteni mukaan suomalaiset eliitit harrastavat samoja asioita kuin kansalaiset: liikuntaa, metsästystä ja kalastusta. Kansainvälisten vertailututkimusten mukaan juuri vaatimattomuus erottaa Suomen ja Pohjoismaiden eliitit monien muiden maiden eliiteistä.

Postikyselyyn perustuvien tutkimusteni mukaan suomalaisten eliittien yhteiskunnalliset asenteet eivät merkittävästi poikenneet kansalaisten asenteista vuosina 1991-2011. Sitä vastoin varakkaimpaan promilleen kuuluville ”rakkaimpana vihollisena” näyttäytyy julkisen velan kasvun takia hyvinvointivaltio, joka tutkitusti nauttii kansalaisten kannatusta. Tulopyramidin alimmalla portaalla oleville ryhmille, työttömille ja sosiaaliturvaa nauttiville he tarjoavat kovia lääkkeitä: ihmiset on saatava ottamaan itsestään vastuu leikkaamalla holhousvaltion etuuksia, jotta ”laiskat ja passiiviset ihmiset pakotetaan töihin”.

Omien tutkimusteni ja ylimpään tulopromilleen kohdistuneen tutkimuksen tuloksia ei voida suoraan verrata toisiinsa erilaisen tutkimusmenetelmän, kohdejoukon ja tutkimusajankohdan vuoksi. Kantolan ja Kuuselan tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää muihin eliitteihin eikä edes talouseliittiin tai superrikkaisiin. Laajentuessaan hyvinvointivaltion kova kritiikki on kuitenkin huolestuttava ilmiö, koska hyvinvointivaltio on mahdollistanut Suomessa kansainvälisessä vertailussa suuren sosiaalisen liikkuvuuden.

Edes kaikki suurituloisimpaan promilleen kuuluvat eivät ole syntyneet ”kultalusikka suussa”. Monet heistä antavatkin arvoa hyvinvointivaltion luomalle mahdollisuuksien tasa-arvolle, tasa-arvoiselle koulutusjärjestelmälle ja terveydenhoitojärjestelmälle. Hyvinvointivaltion kustannusten ei pitäisi olla ylivoimaisia edes suurituloisimmalle promillelle, joka maksaa veroja tuloistaan suhteellisesti vähemmän (34 prosenttia) kuin monet pienituloisemmat väestöryhmät.

Kun palkat nousivat keskimäärin 13 prosenttia, eniten nousivat pääjohtajien ja toimitusjohtajien tulot (25 prosenttia).

#