keskiviikko 3.6.2020 | 21:46
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Nivalan väkevä kirkkomusiikkimies Erkki Vähäsarja on poissa. Diplomiurkuri muistetaan seurakunnan kanttori–urkurina, säveltäjänä ja musiikkiopiston rehtorina.

Ti 8.10.2019 klo 12:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

"Iltapuolen miehiä tässä ollaan, mutta Jumala on hyvä", Erkki sanoi, kun olimme viimeistä yhteistä kertaa pelaamassa golfia. Hän kertoi sairauksistaan, aavistellen, ettei elämää taida olla paljon jäljellä. Silloin tuumasimme, että eletään kuitenkin vielä täysillä. Aavistukset ovat nyt käyneet toteen.

Erkki oli Nivalan poikia. Hän pääsi keskikouluun Haapajärvelle, mutta päätti lähteä 14-vuotiaana Oulun Varuskuntasoittokuntaan soitto-oppilaaksi. Tie muusikon ammattiin oli auki. Aika Varuskuntasoittokunnassa oli nuorukaiselle etsikkoaikaa. Hänet opastettiin raamattupiiriin, jossa hän sai vastauksia kysymyksiinsä.

Niin myös kirkkomusiikki alkoi kiinnostaa. Oulun musiikkiopiston kautta avautui tie Sibelius-Akatemian Kuopion osastolle. Sieltä löytyi myös Seija-puoliso.

Tuona aikana uudenlainen nuorisomusiikki rantautui seurakuntiin. Erkki ei siitä pitänyt. Niinpä, kun pyydettiin, Erkki muutti perheineen Nivalaan hiljattain perustetun Jokilaaksojen musiikkiopiston rehtoriksi. Kohta hän kuitenkin palasi kirkkomusiikin pariin kotiseurakuntaansa, antautuen innolla ja voimia säästämättä työhön.

Kuoroja ja musiikkiryhmiä oli Nivalassa paljon. Silloin syntyivät monet jumalanpalvelusten musiikit. Eräs niistä, epistolamotetti, sai kiitosta Nivalan Mieslaulajien Amerikan kiertueella v. 1982. Oli suuria laulajien ja soittajien yhteiskonsertteja, muun muassa Ahti Sonnisen säveltämä ja Kerttu Saalastin sanoittama kantaatti Valkea lakeus. Työn rinnalla Erkki suoritti diplomitutkinnon erinomaisin arvosanoin.

Ei siis ollut ihme, että mies huomasi tarvitsevansa rajallisemman työn. Hän meni Oulun konservatorioon urkujensoiton lehtoriksi. Seija-puoliso valittiin Nivalan kanttoriksi. Kun sitten musiikkiopiston rehtorin paikka tuli auki, hän palasi Nivalaan. Talo rakennettiin Sillanmäelle, nuoruuden maisemiin. Erkin pitkä työjakso Musiikkiopistossa oli kasvun ja kehittämisen aikaa. Hallinnossa mukana olleena mielipiteeni on, että yhteistyö rehtorin kanssa sujui hyvin.

Erkki opetti urkujen soittoa. Se on kantanut hyvää hedelmää. Kymmenet oppilaat ovat päässeet jatko-opintoihin, monet kanttoreiksi. Kenties Erkki olikin parhaimmillaan juuri opettajana. Työn ohella hän on osallistunut myös muihin kulttuuriharrastuksiin Nivalassa.

Elämään tuli suuri muutos, kun Seija-kanttori sairastui ja Erkistä tuli omaishoitaja. Kohta hänen omakin uransa tuli päätökseen ja oli aikaa uusillekin harrastuksille. Elämänkerrallinen kirjakin ilmestyi. Ja sitten tuli tieto, että "iltapuolen miehiä ollaan”. Seija-puolison kuoltua Erkki tahtoi vielä elää, hän avioitui ja muutti Ouluun.

Erkki oli tavattoman nopeaälyinen, aikaansaapa, tarmokas, voimakastahtoinen, joskus jyrkkä ja ehdoton mielipiteissään. Se saattoi johtaa vastakkainasetteluihin ja ristiriitoihin. Minun ajatuksissani Erkki oli uskon mies. Hän tulkitsi elämää ja omia vaiheitaan Raamatusta käsin, pitäen sitä ainoana ohjenuoranaan.

Eittämättä Erkin vaikutus Nivalassa ja laajemminkin on merkittävä. Vähäsarjojen aika Nivalan seurakunnassa oli edistyksen ja innostuksen aikaa.

Eräs hänen sävellyksistään soi nyt mielessäni, Jeesuksen vuorisaarnan tekstiin 1990-luvun alun laman aikana sävelletty "Älkää murehtiko". Sen lohdullisen sanoman ja hoitavan musiikin kautta ajattelen nyt Erkki-ystävää ja työtoveria, kun hän nyt toivon mukaan on perillä.

Heikki Hurskainen

#