tiistai 18.2.2020 | 06:39
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

"Tuhannen värkkäämistä", sanoo Nivalan Päiväkeskuksen askartelija Anni Aho lempeästi – Tillarigalleria täyttyi seniorien kahden viime vuoden aikana tekemistä puhdetöistä

Risto Puolimatka Nivala-lehti
Ke 5.2.2020 klo 17:50

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

– Tuhannen värkkääminen! Onko tämä ilimanaikasta hommaa, sanoo pienten nukenkehtojen äärellä Anni Aho.

Ja heti puuskahduksensa jälkeen vastaa itse kysymykseensä ettei ole. Päin vastoin töitä on ollut mukava tehdä, ja Päiväkeskuksessa ihmisiä huolletaan hyvin. Kehdon tekemiseen oli kulunut yksi askartelupäivä.

– Se on erinomaista hommaa. Ja meillähän on aikaa, Aho jatkaa.

Kaupunginkirjaston alla oleva Tillarigalleria on tällä kertaa täyttynyt kaupungin Päiväkeskuksessa tehdyistä askartelutöistä. Esillä on töitä, joita on valmistettu parin viime vuoden aikana.

Aho seisoo vitriinin ääressä, johon hänenkin askartelemansa kehto on pantu näytille. Samalla tulee mieleen oma nuoruus, kun pihalla katseltiin lasten perään.

– Siellä oli kartanolla karttua ja keppiä, hän muistelee lapsuuden pihaleikkejä.

Päiväkeskuksessa käy pääsääntöisesti vanhempaa väkeä, joka asuu vielä kotona. Tillarin näyttelyn avajaisiin heistä oli tullut vähän toista kymmentä. Yhtenä Kari Asunmaa, joka herättää toimittajan uteliaisuuden heti sanomalla, että häntä ei ole haastateltu mihinkään lehteen koskaan. Tilanne pitää korjata.

– Aterioidaan, juodaan kahvia, ja askarrellaan, mistä minä pidän, Asunmaa sanoo sitten haastattelussa.

Puheensorina avajaisissa on kova. Toimittajakin saa kuulla siellä lautamieshistoriat, ihmisten kohtalot, poliittiset voimasuhteet ja sotia edeltävät tapahtumat, kun sieltäkin kylältä oli kyyditty yksi punikki itärajalle.

Siellä kerrattiin koko ihmiselämän kirjo, mitä tässä elämässä on tapahtunut. Uskon väkevyyttä, tapahtumia sairasvuoteelta...

– Tästä tulee sellainen muistojen päivä, summaa Fanni Vähäsöyrinki.

Vähäsöyrinki on kotoisin Sievistä, ja juuri siksi kehuu enemmän Sieviläistä kuin Nivala-lehteä. Ja kertoo, miten Sieviläisen toimittaja oli ammoin ihastunut ikihyviksi, kun hän oli luonnehtinut lehteä, että se on kuin kirje kotoa.

Käsin ja sydämellä tehden -näyttely on esillä Tillarigalleriassa 19. helmikuuta saakka.

Tästä tulee sellainen muistojen päivä.

Lavatunnelmissa Koskenperällä

Kesäkuinen keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena. Sää oli juuri sellainen, jonka olimme tilanneet Nivalan päiväkeskusväen yhteiselle retkelle. Heikkilän liikenteen hulppea linja-auto nouti meidät aamupäivällä matkaan,kuskina sopivan ”höyli” Markku, jolle väki oli tuttua puolin jos toisin.

Ajelimme Järvikylän kautta monelle asiakkaalle tuttua reittiä, sen varrelta löytyi lapsuuskotien maisemiakin. Omat muistot, naapurit, ja kylän raitti toivat menneitä aikoja ja tarinoita mieleen. Niitä me muutkin saimme samalla kuulla ja jakaa.Järvikylä on siitä erikoinen kylä,että muuhun tasaiseen aakeeseen laakeeseen Nivalan maastoon verrattuna, sieltäpä löytyy myös useita mäkiä. On ponnikan, vaartin, rustingin, kivikon, ylimäen mäkiä.

Kovin oli maasto muuttunut, varsinkin Aittoperällä. Siellä oli isohkoilta alueilta kaadettu runsaasti puustoa. Hituran kaivos oli sulkenut ovensa, ja sen ympäristöä maisemoitu.

Ennen oli korpirannalla oma meijeri, omat kyläkaupat, Aittoperällä parhaana aikana kolmekin kauppaa. Oli pankki/posti, ja pieni apteekkikin.

Maailma muuttuu ja me sen mukana, mutta matkamme jatkui leppoisissa tunnelmissa.

Retkikohteeseen saavuttuamme meidän otettiin avosylin vastaan. Saimme huomata Koskenperän tanssilavan kunnostetun hyvin asianmukaisesti. Sieltä löytyi pyörätuoliliuskat ja invavessat, puhumattakaan hienosta tanssisalista kahvioineen.

Perillä meitä odottikin jo houkutteleva retkilounaan tuoksu, grillimakkarat salaattien ja patonkin kera. Hyvältä maistuivat kesäherkut kaikille. Mukava puheensorina täytti kahviotilan, kun samalla sai vaihtaa kuulumisia toisten ryhmien asiakkaiden kanssa.

meidän nauttiessamme vielä lounaasta oli tanssiyhtye Iltarusko jo viritellyt soittimiaan.

Juhlavieraiden aivojumppa–riimittelyesittelyn jälkeen pääsimme nauttimaan yhteisestä musiikki- ja lauluhetkestä. Orkesterille sai esittää myös omia laulu- ja iskelmätoivomuksia. Ikivihreä Satumaa- tango nosti kyyneleen silmänurkkaan. Muutama todella ”rohkea” pari uskaltautui pyörähtämään tanssilattialla meidän muiden iloksi.

Mukavan musiikkipitoisen esityksen jälkeen maistuivatkin jo päiväkahvit,vasta paistettujen räiskäleiden ja hillon kera.

Rauhallinen miljöö metsän keskellä loi meille ihanan kesäisen tunnelman ja yhteisen muistorikkaan hetken hyvässä seurassa. Mieli virkistyneenä ja ”kupu” ravittuna oli mukava palata takaisin Cityyn.

Suurkiitokset Sirkalle ja Untolle talkooavusta, orkesterille, omaisille ja kaikille , jotka omalla panoksellanne autoitte retken onnistumisessa. Meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana. Kerhon jälleen alettua, ansaitun loman jälkeen, muistelimme retkeä hyvillä mielin.

Yhteiskuva jäi ottamatta, koska vireät asiakkaamme kirmaisivat kesälaitumille niin nopsasti, ettei kuvan ottaja ehtinyt kissaa sanoa.

Päiväkeskuksen väki

#