maanantai 13.7.2020 | 02:37
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Nivala-lehden kolumnisti Elise Pihlajaniemi pohtii matkamuistojen arvoa – toisista tulee rakkaampia kuin toisista

La 27.6.2020 klo 09:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Matkalta pitää aina tuoda jotain, mielellään muutakin kuin mahatauti ja koronavirus. Kun tällaisista mahdollisista vahinkomatkatuliaisista on selvinnyt, on ihan mukavaa käyttää lompakkoa, joka on ostettu Lissaboni(laisesta krääsäkaupa)sta tai levitellä Nizzasta tuotua ranskalaista markettikosmetiikkaa kainaloihinsa.

Tavaroiden alkuperän muistaminen tuo arkeen haikeannostalgisen maailmanmatkaajatuulahduksen, etenkin nyt kun alkaa näyttää selvältä, että ihan lähivuosina ei Ranskasta kannata lähteä kosmetiikkaansa hakemaan.

Edesmennyt isoäitini toi matkoiltaan usein perinneasuisia nukkeja ja thaimaalaisia lohikäärmeavaimenperiä, mutta myös erilaisia kasvinpistokkaita. Nämä ilmaiset matkamuistot osoittautuivat paljon rakkaammiksi kuin yksikään krääsänukke: paras matkamuistotyräkki olisikin kasvanut moneen kertaan katon läpi, jos sitä ei olisi leikattu. Parinkymmenen vuoden ilahduttamisen jälkeen sen tie tyräkkien taivaaseen kävi lopulta kerrostalon parvekkeen kautta alas. Ehjin nahoin häntä ei olisi saatu sopimaan ovista ja rappukäytävästä ulos. Komea, mutta piikikäs kaveri.

Itse olen isoäitini esimerkkiä noudattaen pyrkinyt tavoittelemaan tällaista botanistista tyyliä matkamuistojeni suhteen. Topeliaaninen lempiharjuni Haralanharju sai kesälomareissulla luovuttaa yhden pikkuruisimmista vaahteranaluistaan meidän pihallemme. Isosetäni kesäpaikalta halusin puolestaan saada mökin myyntivaiheessa muistoksi tammivauvan. Ymmärrän hyvin myös miestäni, joka saattaa tulla peltoreissulta kotiin kukkiva tuomi tai Hiidenkivi mukana kaivinkoneen kauhassa.

Pieni tai lyhyt matka, aina tuliaisille joku paikka pihalta löytyy! Ikuisuus- ja metsittämisnäkökulma kannattaakin nykyaikana muistaa (samoin lapio auton takaluukussa).

Olen vähän haaveillut, että jos joskus saisin säästettyä matkarahat kokoon, maailman tautitilanne sen sallisi ja merenpinta nousisi odotetun kaltaisesti eikä millään äkkihyppäyksellä, pääsisin käymään Tahitilla. Sieltä haaveissa olisi tuoda tuliaiseksi pysyvä matkamuisto, nimittäin (Tahitilla alunperinkin keksitty) tatuointi. Se kulkisi aina mukana, muistuttamassa siitä, että joskus sitä on jopa Tyynenmeren rannoilla uinut.

Tätä odotellessa tyydyn kantamaan mukana matkamuistoa Moskovasta: silmääni kapseloitunutta roskanmurusta, Korolevin avaruusmuseon pihasta vuodelta 2004. Ei nyt ihan sama asia kuin tahitilainen tatuointi, mutta kieltämättä tämäkin sattui hankkimisvaiheessa ja kulkee kyllä aina visusti mukana.

Mutta jos kuitenkin saa valita, mieluummin se vaahtera matkalta mukaan, kiitos.

Elise Pihlajaniemi

Tällä palstalla vuorottelevat nivalalaiset kirjoittajat. Kirjoitusten aiheet löytyvät läheltä: kotoa ja luonnosta.

#