perjantai 18.9.2020 | 22:21
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Nivala-lehden luontokolumnisti Tanja Kaarlela maksaa potut pottuina – Eli pohtii perunaa ruokana ja osana ruokavaliota

Tanja Kaarlela
La 12.9.2020 klo 10:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Perunapellolta päivää. Kulunut kesä on jälleen osoittanut todeksi vanhan sanonnan, ettei peruna vettä kaipaa muuten kuin kattilassa. Maa on rutikuivaa tomua, mutta perunat suuria ja sieviä.

Varhaisperunaksi luokiteltu lajike alkaa tässä vaiheessa olla sen kokoista, että yksi peruna täyttää mahan ja kaksi kattilan. Mikäpäs nyt on talvea kohti lähtiessä, kun on pottu potrine poikineen odottamassa kellariin nostoa.

Mutta eikös mitä. Tämänkin vähäisen ilonaiheen ovat tutkijat ja ravintosyynärit pilanneet kaiken maailman selvityksillään, joita on tupsahdellut virallisista ja epävirallisista lähteistä viime vuosina niin, ettei perässä tahdo pysyä.

Ruokavalioitaan seuraavat puhuvat glykeemisestä indeksistä, tärkkelyksestä, akryyliamidista ja matala-asteisesta tulehdustilasta, ja kaikki nuo ilkeältä kalskahtavat asiat liitetään perunaan. Mitä tässä kohta tohtii syödä, jos pottuakin on ruvettava varomaan?

Oma ikäpolveni lienee kasvanut pääasiallisesti perunalla. Uudet potut, maitopotut, pottuvoi, pottupuuro, kolikkapotut, halakosuolapotut ja potut ruskialla kastikkeella kuuluivat päivittäin lähes joka kodin ruokalistalle. Ruoka annosteltiin pääluvun ja ruuan määrän, ei suositusten mukaan. Pottu oli monessa perheessä samanlainen elinehto kuin lapsilisä: ilman sitä olisivat vatsat olleet paljon tyhjemmät.

80-luvulla alkoi nousukausi ja peruna sai makaronista todellisen haastajan. Makaroni muuttui pastaksi, syötiin spagettia, lämmitettiin mikropitsoja ja väsättiin hampurilaisia lauantaimakkarasta. Pikkuhiljaa perunoiden kuoriminen alkoi tuntua työläältä ja 2000-luvulle tultaessa myös vanhanaikaiselta, olihan tarjolla muitakin ja paljon nopeampia vaihtoehtoja.

Lopullisesti pottua ryhdyttiin potkimaan pois ruokalistalta, kun alkoi laihdutus-, terveys- ja fitnessbuumi: kansa oli alkanut pyöristyä ja veltostua, eikä perunaa katsottu enää hyvällä. Unohdettiin, että peruna on muutakin kuin ranskanpottuja ja sipsejä.

Nykytiedon valossa perunaa saa syödä, mutta sen syöminen ei ole yhtä yksiselitteistä kuin se oli joskus aikoinaan. Enää sitä ei neuvota syömään ”syömällä” kuten ennen tehtiin, kun paljon muuta ei ollut. Nyt perunaa saa nauttia keitettynä, höyrytettynä ja keskikokoisena osana monipuolisesti rakennettua ateriakokonaisuutta, mutta ei mielellään paistettuna, suurikokoisena eikä muutenkaan suuria määriä.

Suolaa ja rasvaa ei tulisi käyttää juuri lainkaan eli läskipotut ja kermaperunat olisi hylättävä kättelyssä. Perunan on kuitenkin myönnetty olevan ihmisravinnoksi kelpaavaa ja oikein valmistettuna jopa terveellistä.

Jos peruna antoi suuren sadon ja sen liiallinen syöminen mietityttää, voi keitettyjä pottuja syödä välillä kylminä. Viimeisimmän käsityksen mukaan perunan tärkkelys muuttuu kylmänä resistentiksi tärkkelykseksi, joka ei enää olekaan niin paha juttu suoliston ja verensokerin kannalta.

Mutta sitten se kaipaa jo muutakin kyytipoikaa kaverikseen. Ainakin pitää olla oikeasti nälkä.

Tällä palstalla vuorottelevat nivalalaiset kirjoittajat. Kirjoitusten aiheet löytyvät läheltä: kotoa ja luonnosta.

#